Ilkka Kantola - Kansandustaja
Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi
 

Mielipiteensä voi sanoa, mutta ihmisten leimaaminen halveksittaviksi ihmisiksi on tuomittavaa rasismia

15.06.2017

puheenvuoro täysistunnossa 14.6.2017 käsiteltäessä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2016

Arvoisa puhemies! 
Kiitos oikeusasiamiehelle kertomuksesta ja sen esittelystä ja myös tärkeästä työstä suomalaisen oikeusvaltion ja sen kansalaisten hyväksi. 
Edustaja Heinosen puheenvuoro käsitteli yhtä asiaa, josta on maininta täällä oikeusasiamiehen kertomuksessa, nimittäin lakiesitystä, jolla tähdättiin vankikuljetusten turvallisuuden lisäämiseen niin, että lähtökohtaisesti jossain tilanteessa koko se kuljetuksessa oleva vankiporukka olisi voitu nippusitein tai käsiraudoin sitoa kuljetuksen ajaksi. Perustuslakivaliokunta antoi asiasta lausunnon, ja miksi päädyttiin siihen, että tällaista lakia ei voida säätää: Yksittäinen vankihan, joka osoittautuu vaaralliseksi — kun tämä on arvioitu — voidaan sitoa, ja jossakin kuljetuksessa, jossa kaikki vangit on arvioitu vaarallisiksi, niin silloin yksitellen nämä kaikki voidaan sitoa, ja näin se turvallisuus voidaan taata. Tästä käytiin aika pitkä keskustelu ja kuultiin erilaisia asiantuntijoita perustuslakivaliokunnassa ja päädyttiin siihen, että ei ole olemassa riittäviä perusteita sille, että vangin henkilökohtaista liikkumisvapautta käsirautoihin laittamalla rajoitettaisiin enempää kuin on välttämätöntä ja ottaen huomioon se tilanne, mikä Suomessa näiden vankikuljetusten osalta on ja mitkä ovat kokemukset niiden turvallisesta sujumisesta ja mitkä ovat arvioitavissa olevat riskit, niin nähtiin, että voidaan rajoittaa mutta vain silloin, jos on riittävä peruste ja jos se on välttämätöntä. Tämäntyyppinen keskustelu käytiin perustuslakivaliokunnassa. 

Palaan sitten toiseksi myös tähän kysymykseen tästä työjaosta oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin kesken, näiden kahden ylimmän laillisuusvalvojainstituution kesken. Tätähän on käsitelty perustuslakivaliokunnan mietinnöissä näiden kertomusten pohjalta ja myös oikeuskanslerin kertomuksen käsittelyn yhteydessä, ja olemme kysyneet myös oikeuskansleri Jonkan näkymystä tähän kysymykseen, kun hän on ollut kuultavana valiokunnassa, ja vähän hämmentää tietysti se, että hänen näkemyksensä on toisentyyppinen, hän ei näe merkittäviä ongelmia nykyisessä työnjakotilanteessa, ja luulen, että tästä syystä perustuslakivaliokunta ei ole erityisen ponnekkaasti edellyttänyt tai vaatinut tai viestittänyt, että nyt on nopeasti tehtävä tähän muutos. Mutta uskon, että kun tätä asiaa pidetään esillä, harkitusti katsotaan, mikä siinä on tarpeen ja mikä on viisasta. Ja on kysymys tietysti myös resursseista ja ehkä ennen muuta kansalaisen asioinnista asiansa käsittelyn sujuvasti hoitamiseksi, niin että se olisi mahdollisimman selkeätä ja johdonmukaista ja että päätökset samantyyppisissä asioissa olisivat myös keskenään johdonmukaisia. Erittäin tärkeitä tavoitteita, jotka varmasti kaikki allekirjoittavat — varmasti myös siellä Oikeuskanslerinviraston puolella. Mutta oikeuskansleri on vaihtumassa, ja varmaan sekin tilanne tuo sitten ainakin uutta keskustelua tähän kysymykseen. 

Arvoisa puhemies! 
Toinen kysymys, joka ei ole ollut esillä eikä ehkä taida olla maininnalla — en nyt ole tarkkaan lukenut tätä uutta kertomusta, oikeusasiamiehen kertomusta: Meillä muuttuu tilanne myös niin, että meillä on tiedustelulainsäädäntö tulossa ja siihen liittyvät erilaiset tiedustelutoiminnan valvontainstituutiot ovat tulossa. Tiedusteluvalvontavaltuutettu ehdotuksen mukaan sijoitettaisiin Tietosuojavaltuutetun toimiston yhteyteen ikään kuin omana osastonaan ja omine henkilökuntineen. Ja sen lisäksi on sitten parlamentaarinen valvonta, jota on pidetty tärkeänä. Se, millä tavalla se järjestyy, on vielä tietysti auki, niin kuin kaikki. Eduskunta ei ole näitä ehdotuksia vielä käsitellyt, ne ovat lausunnolla. Mutta minua kiinnostaisi kysyä oikeusasiamieheltä tässä yhteydessä: Miltä tämä tilanne ylimmän laillisuusvalvojan kannalta näyttää? Miten tämä uusi tiedusteluvalvontajärjestelmä tulisi asettautumaan suhteessa ylimpiin laillisuusvalvojiin tässä tilanteessa? On esitetty jossakin keskustelussa myös näkemyksiä, että ehkä kuitenkin olisi selkeintä, että ylimmät laillisuusvalvojat valvoisivat myös tätä tiedustelutoimintaa tämän uuden tiedustelulainsäädännön tullessa voimaan ja käytäntöön. Asiat ovat monella tavalla auki, ja varmasti lausuntokierrokselta saamme myös tästä informaatiota. Mutta jos on mahdollisuus tästä nyt tässä yhteydessä jotakin lausua, niin olisin kiinnostunut. 

Sitten, arvoisa puheenjohtaja, tähän apulaisoikeusasiamies Sakslinin puheenvuoroon tässä kertomuksessa: 
Hän puhuu sananvapaudesta, täällä jo vähän käytiin siitä keskustelua. Sananvapaushan on hyvin tärkeä, perustavanlaatuinen poliittinen oikeus ja tietysti myös jokaisen kansalaisen oikeus — oikeus ilmaista itseään, sanoa mielipiteensä myös tavalla, joka saattaa jotakuta toista loukata tai ärsyttää tai tuntua pahalta. Mutta sananvapaudella on kuitenkin rajansa. Rikoslaissahan on kriminalisoitu, määritelty rikokseksi, muun muassa kiihottaminen kansanryhmää vastaan, ja tiedämme, että tästä on myös annettu tuomioita. Pykälä ei ole tyhjä eikä turha, vaan sitä soveltamalla tuomioistuimessa on luotu rajaa sille, mikä on mahdollista sananvapauden piirissä ja mikä ei. Lainsäädäntö siis siltä osin toimii. 

Uusin keskustelu sananvapauteen liittyen koskee vihapuhetta. Tätä vihapuheen käsitettä myös perustuslakivaliokunta viime kaudellakin käsitteli, ja Euroopan neuvostossa on asiaa käsitelty. Apulaisoikeusasiamies Sakslin kiinnittää huomiota tähän. Puheenvuorossaan hän viittaa myös perustuslakivaliokunnan kannanottoihin. Kohdistuessaan viranomaisiin tai tutkijoihin tai päättäjiin, ehkä myös toimittajiin, vihapuhe voi tarkoituksellisesti uhkaamalla aiheuttaa pelkoa, joka kaventaa näiden ihmisten — tutkijoiden, toimittajien, päättäjien, viranomaisten, virkamiesten — sananvapautta, itse asiassa toiminnanvapautta, ja vihapuhe tällä tavalla voi uhata myös tieteen ja tutkimuksen vapautta. Ja on kysymys tietysti hyvin isosta asiasta, ja silloin tulee kysymykseen se, että tällaista vihapuhetta ei pidä hyväksyä vaan sitä pitää pyrkiä eri tavoin torjumaan ja siihen pitää puuttua silloin, kun sitä ilmenee, kuitenkin niin, että sananvapautta samalla varjellaan mahdollisimman pitkälle. 

Tuoreimmassa keskustelussa, liittyen perussuomalaisten puoluekokoukseen Jyväskylässä, on pyritty vetämään rajaa sananvapauden ja rasismin välille. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on linjannut, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen, sellaiseen mielipiteeseen, että maahanmuuttoa on rajoitettava. Tällainen mielipide on sallittava, sen mielipiteen saa ilmaista, se on osa sananvapautta, mielipiteenvapautta. Mutta tänne tulevien ihmisten leimaaminen halveksittaviksi ihmisiksi on sen sijaan tuomittavaa rasismia. Mielipiteensä voi sanoa, mutta ihmisten leimaaminen halveksittaviksi ihmisiksi on tuomittavaa rasismia. Sen takia puolueitten sitoutuminen rasismin torjumiseen ei ole loukkaus sananvapautta vastaan. Se on ihmisoikeuksien, ihmisyyden puolustamista, että sitoudumme rasismin torjumiseen. 
Arvoisa puhemies! Tässä muutama kysymys. 

 

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu