Ilkka Kantola - Kansandustaja

Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi

 

Päiväkirja

Asumisvaatimukset
01.10.2007

Perjantain Uutispäivä Demarissa kiinnitti huomiota asmuntoministeri Jan Vapaavuoren haastattelu. Se ei yllättänyt että ministeri päivitteli opiskelijoiden nykyisiä asumisvaatimuksia. Ajat ovat muuttuneet ja meidän on vaikeata pysyä siinä mukana. Omalta opiskeluajalta muistan tuttavapiiristä hyvin monenlaisia asumisoloja. Kuuden vuoden opintojen aikana ehdin itsekin asua kuudella eri tavalla.

Ministerin haastattelussa minua ilahdutti se, että hän sanoi olevansa kaupunkimaisen asumistyylin ja vuokra-asumisen puolestapuhuja. Olen itse päätynyt samaan vaikka olenkin maalta kotoisin. Nykyään asun kahdessa vuokra-asunnossa. Meillä on koti sekä Turussa että Helsingissä. Etenkin Helsingissä asuntojen hinnat ovat niin korkeat, ettei omistusasunnon hankkiminen tunnu mielekkäältä projektilta. Ajatus satojen tuhansien asuntolainan ottamisesta ei kiehdo.

Olen viehättynyt kaupunkikeskustassa asumisen moniin puoliin. Etäisyydet ovat lyhyitä. Kengät ovat tärkein päivittäinen kulkuväline. Raitiovaunulla tai bussilla pääsee vähän pidemmälle. Autoa tarvitsee vain silloin jos haluaa maalle tai etämarkettiin.

Kokoomusministeri toteaa viisaasti, että koti on yhtä arvokas riippumatta siitä, onko se oma vai vuokrattu. Minulle koti muodostuu kodin elämästä ja siellä olevista, mukana kulkevista esineistä, ennenmuuta kirjoista. Niissä kodin sielu kulkee mukana muutossa vaikka asunto ei olisikaan omistusasunto.

Minulle vapaus tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tarvitse kantaa niskassaan järisyttäviä asuntolainoja. Tärkeätä on, että vuokralaisena voin luottaa vuokraisäntääni. Jos joutuisin jatkuvasti pelkäämään vuokrasuhteen päättymistä, saattaisi omistusasumisen muoto herättää enemmän kiinnostustani. Juuri nyt on hyvä katsoa maailmaa tästä vuokralla-asujan perspektiivistä.

Viinan kirot
21.09.2007

Eilen katsomani kotimainen Claes Olssonin elokuva Colorado Avenue toi mieliin omaan kotiseutuuni liittyvät kertomukset pirtun salakuljetuksesta kieltolain aikana. Huhupuheiden mukaan jotkut rikastuivat salakuljetuksella ja pääsivät hyvän elämän syrjään kiinni. Tiedossa on myös, että salakuljetuksen torjumisyrityksissä ei vältytty ihmishenkien menetyksiltä. Viina toi vaurautta ja kuolemaa.

Kieltolaki kumottiin, koska se ei tuonut maahan sitä yhteiskunnallista hyvää, jota lailla tavoiteltiin. Alkoholitarpeen synnyttämä pimeä liiketoiminta tuotti taloudellista hyötyä yksittäisille ihmisille ja valtio jäi nuolemaan näppejään.

Alkoholipolitiikan tavoitteet ovat myös tänäpäivänä kahdenlaiset: On pyrittävä torjumaan alkoholinkäytön aiheuttamia terveys- ja muita haittoja sekä koottava merkittävä osa alkoholikaupan tuotosta valtion kassaan.

Vuonna 2004 alennettiin alkoholiveroa koska pelättiin että ulkomailta ostettavan halvemman alkoholin tuonti kasvaa rekkalastien kokoiseksi, mikä olisi saattanut merkitä valtion verotulojen huomattavaa menetystä. Päätöksen seurauksena tuonnin kasvua kyettiin hillitsemään. Viinan hinnan lasku kuitenkin lisäsi alkoholin kuulutusta. Lisääntynyt kulutus on lisännyt alkoholihaittoja.

Asiantuntijoiden mukaan viinan hinnalla on suurin vaikutus alkoholinkulutukseen. Kulutusta - ja haittoja - voidaan vähentää kun nostetaan alkoholin hintaa. Ikävää on se, että hinnan nostamisen jarruttava vaikutus on puolta pienempi kuin hinnan laskemisen kulutusta kiihdyttävä vaikutus. Siksi alkoholinkäytön haittojen torjuntaa on kehitettävä myös muilla keinoin kuin hinnankorotuksilla.

On tärkeätä, että niin työterveyshuollossa kuin perusterveydenhuollossakin alkoholinkäytön seuranta ja sen terveysvaikutuksista keskustelu on vahvasti esillä. Yksilön henkilökohtaisessa terveystietokortissa tulee olla myös alkoholinkäyttöä koskeva seurantatieto. Se auttaisi huomaamaan milloin viinan ilo on muuttumassa viinan kiroksi.

Maailmankatsomus
19.09.2007

USA:ssa pitämässään ja sittemmin laajaa kotimaista julkisuutta saaneessa puheessa puolustusministeri totesi: "Venäläisen maailmankatsomuksen mukaan sotilaallisella voimalla on avainrooli siinä, miten se hoitaa kansainvälisiä suhteitaan."

Tuon luettuani huomasin miettiväni, miten paljon puolustusministeriössä mahtaakaan olla arkistoitua tietoa eri maiden ja kansojen maailmankatsomuksista ja niiden vaikutuksista kyseisten maiden puolustuspolitiikkaan. Historiallisesti ei ole sinänsä mikään uutuus, että turvallisuuspoliittisen linjapuheen yhdeksi perusteeksi otetaan näkemys siitä, mikä on "haasteena" olevien maiden ja kansojen maailmankatsomus.

Joidenkin kansojen maailmankatsomusta pidetään seurauksiltaan merkittävämpänä kuin toisten. Eivät ole kaukana ajat, jolloin joitakin Euroopassa asuvia kansoja poliittisista syistä nimettiin uhkaksi koko yhteiskunnalle. Kansojen asema politiikassa määriteltiin heidän maailmankatsomuksensa perusteella. Tuon ajattelun jäljet olivat järkyttäviä.

Erityisesti minua alkoi puolustusministrerin puheessa kiinnostaa se, miten laajapohjaiseen ja syvälliseen kulttuuritutkimukseen ministerin luonnehdinta venäläisten maailmankatsomuksesta perustuu. Ovatko venäläiset sillä tavalla yhtenäinen kansakunta, että voidaan ylipäätään puhua venäläisestä maailmankatsomuksesta? Oletan, että niin siellä kuin lännessäkin maailmankatsomukset ovat murentuneet ja yksilöiden välillä on suuria eroja. Oma vaikutelmani on se, että venäläisen kirjallisuuden ja taiteen perinne tuo vahvasti esiin isänmaallisuutta sekä tietoisuutta inhimilliseen elämään kuuluvasta kärsimyksestä ja ahdistuksesta.

Ajattelen, että naapurikansojemme maailmankatsomusten esittely ulkomailla kuuluisi pikemminkin opetusministerin kuin puolustusministerin virkatehtäviin, jos kenenkään.

Kukkamerta ja kuningasta
07.06.2007

Eduskuntataloa vastapäätä oleva musiikkitalon rakennustyömaan kuoppa näyttää nyt entistäkin karummalta kun eduskuntatalon rappusille rakentui alkuviikosta värikäs ja elämää pursuava kukkameri. Kesäkukkien elämässä on juuri nyt korkeasuhdanne ja jopa ylikuumenemisen vaara. Nyt kuitenkin kannattaisi kasvaa varoen, koska helteet saattavat yllättää ja kasvualusta käydä kuivaksi.

Musiikkitalon kuopan kuoppana oleminen kuulemma pitkittyy siksi, että rakennusala on täällä ylikuumentuneessa tilanteessa. Töitä on enemmän kuin tekijöitä. Kuopan kanssa täällä odotellaan, että joku tulisi urakoimaan talon kohtuullisella hinnalla. Yhteisiä varoja pitää käyttää viisaasti. Toisin kuin kesäkukkien, ihmisen on elettävä myös talvi kesän jälkeen.

Norjan kuningas kävi vierailulla Suomessa ja myös eduskunnassa. Tervehti meitä eduskunnan lehteriltä. Viimeksi tapasimme Norjassa, Oslon lähistöllä sijaitsevassa Tunsbergissä piispan vihkimysjuhlassa joitakin vuosia sitten. Mieleeni jäi lyhyt päivälliskeskustelu Norjan kirkollisesta hallinnosta. Joku läsnäolijoista totesi, ettei Norja tarvitse arkkipiispaa, koska heillä on kuningas.

Suomessa kehitys on vienyt arkkipiispan aseman vahvistumiseen kirkon johtajana. Tähän ovat vaikuttaneet toisaalta ekumeenisten, kansainvälisten yhteiksien lisääntyminen ja toisaalta median tarpeet löytää asioille niitä edustava henkilö ja kasvot. Kuningasta en huomaa kenenkään kaipaavan kirkon johtoon. Presidentilläkään ei enää muutamaan vuoteen ole ollut roolia kirkon johtamisessa, kun piispojen nimitystehtävä lakkasi vuonna 2000. Ilahduttavaa oli se, millä luontevuudella tasavallan presidentti Tarja Halonen otettiin puhujavieraana vastaan Turun kirkkopäivillä toissa viikonloppuna.

Eduskunnassa päivähoito- ja opintotukiasiat puhuttavat. Ne ovat ihmisen kokoisia asioita, joista käytävään keskusteluun myös uuden edustajan on helppo lähteä. Kun kuuntelee tarkalla korvalla, näkee nopeasti miten monenlaisia arvoja ja asenteita parlamentissa esiintyy. Puhumisen vapaus antaa vapaan tilan oman sisimmän esittelemiseen sillä perinpohjaisuudella kuin kukin haluaa. Tämä tekee eduskuntatyön tavattoman mielenkiintoiseksi. Täällä tutustuu paitsi uusiin ihmisiin myös suomalaisen yhteiskunnan aatteelliseen ja asenteiden ja tunteiden monimuotoisuuteen ja kirjavuuteen.

Puhetta johtavat henkilöt ja sihteereinä toimivat valiokuntaneuvokset ovat todella vaativan tehtävän äärellä yrittäessään tästä moninaisuudesta koota jotain rakentavaa ja johdonmukaista. He erityisesti ansaitsevat kiitoksen ja kunnioituksen. Käytännössä he ovat kuninkaita kukkameren keskellä.

Uusia, kylmiä tuulia?
02.04.2007

Vaaleista on kulunut pari viikkoa. Hallituspohja alkaa hahmottua. Kaikilla muilla paitsi "ihmiselle hyvällä" Timo Soinilla näyttää olevan haluja hallitukseen. Sosialidemokraattinen puolue jäi vaaleissa kolmanneksi ja tuloksena lienee oppositiopaikka. "Aiotteko ruveta räksyttämään", kyselee joku innokkaasti strategiamme perään. Vaikka vaalikampanjassa sanoimme "pidämme ääntä puolestasi", ei tämä tarkoita itsetarkoituksellista räksyttämistä. Tärkätä on panna merkille, mitä maassa on tapahtumassa. Tärkeätä on pitää ääntä silloin, jos tärkeinä pitämämme asiat ovat vaarassa unohtua niiltä, jotka hallitusvaltaa käyttävät.

Jotain uutta on ilmassa. Mitä se on, sitä on vaikea vielä tietää. Lauantain Hesarissa oli näkyvällä paikalla pari laajaa kirjoitusta, jotka kiinnittivät huomiotani. Kummassakin pyrittiin totuttujen ajattelutapojen kyseenalaistamiseen.

Pääkirjoitussivun Vieraskynä-palstalla Helsingin kauppakorkeakoulun tutkija Anna Salonen valittelee Suomen aivan liian pieniä palkkaeroja. Liian pienet palkkaerot vaarantavat Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn. Salonen toivoo palkkaerojen voimakasta kasvua, jotta rikkailla olisi varaa ostaa palveluita sensijaan, että itse rakentavat talonsa ja remointoivat asuntonsa. Kun köyhimpien palkkakehitystä voimakkaasti jarrutettaisiin, taattaisiin heille matalapalkkatyötä. Työttömät työllistyisivät matalapalkka-aloille tuottamaan rikkaille palveluita. "Liiallinen tasa-arvoon pyrkiminen saattaa johtaa tilanteeeseen, jossa Suomen kilpailukyky näivettyy ja jaettavaa varallisuutta on aiempaa vähemmän."

Toinen, yhtä suorasukainen mielipiteen ilmaus löytyy saman lehden mielipidesivulta. Elikeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Sami Napari ja lontoolaisen Institute of Economic Affairs nimisen laitoksen tutkija Oskari Juurikkala peräänkuuluttavat lukukausimaksujen käyttöön ottamista yliopistoissa. He ovat huolissaan pitkistä opiskeluajoista ja opiskelun yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista. Tutkijoiden mielestä maksuton opiskelu tuottaa suomalaisessa yhteiskunnassa ylikoulutusta ja akateemisten alojen työttömyyttä.

"Lukukausimaksut opastaisivat nuoria ylikoulutuksen sijasta tarkoituksenmukaiseen koulutukseen. On totta, että lukukausimaksujen takia osa nuorista jättäisi korkeakouluopinnot väliin. Tämä ei kuitenkaan olisi ongelma, vaan nykyoloissa suotavaa."

Näitä lukiessa joutuu kysymään, aiheuttaako eduskuntavaalien tulos sen, että tällaisia suorasukaisia kirjoituksia alkaa työntyä esiin. Tasa-arvo onkin yhtäkkiä antiikkitavaraa. Pääasia on, että rikkaille on tulevaisuus auki taivasta myöten. Jos tämä on merkki uusista tuulista, se tuuli on kylmä.

Teatteria ja todellisuutta
08.03.2007

Turun Linnateatterin tiloihin ahtautui riemastuttavan suuri määrä väkeä viime sunnuntain vaali-iltamaan. Järjestäjät olivat hädissään tilan ja kakun riittävyydestä. Paikalle saapuneen väen määrä nostatti silmin nähden innostusta. Minussa, tukiryhmässä ja koko porukassa.

Hyvää tunnelmaa lisäsi Linnateatterin esittämä humoristinen ja paikallisiin ongelmiin liittyvää yhteiskuntakritiikkiä sisältävä näytelmä. Kun uunituore vaalilehdykkä tuli jakoon samana iltana, oli hyvä lähteä kahden viikon loppukiriin vaalikampanjassa.

Tiistaina ja keskiviikkona Kauppahallin vaalitoimistolla moni kävi pahoittelemassa, ettei ollut päässyt mukaan sunnuntain vaali-iltamiin. Huhu suuresta innostuksesta ja hyvästä tunnelmasta oli kiirinyt kaupungilla.

Keskiviikkona ilmassa oli selvästi sähköä. Ennakkoäänestys oli alkanut. Moni oli menossa äänestämään, moni oli sieltä tulossa ja pysähtyi vaalikahveille ja Kantolan keksiä pureskelemaan. Sympaattisesti rohkaisten jotkut ilmoittivat piirtäneensä äänestyslippuun numeron 72.

Vaalipaneelit näyttävät antavan mahdollisuuden teatteriin ja todellisuuteen. Ehdokkaan tulisi antaa yleisölle myönteinen vaikutelma. Vaikutelma voi syntyä taitavan esiintymisen tai näyttelemisen perusteella. Toisaalta ehdokkaan tulisi olla kiinni todellisuudessa. Pitää tietää, mitä ihan oikeasti ajattelee ja mitä mieltä on asioista. Johdonmukaisuus on sitä, että ajatukset pysyvät samoina yleisöstä riippumatta.

Todellisuudessa pysyminen merkitsee sitä, ettei aina voi olla samalla kannalla kuin yleisö. Joskus on vastattava "ei" vaikka yleisö toivoisikin "kyllä" vastausta. Johdonmukainen politiikka ei seuraa siitä, että yritetään saada aikaan myönteisiä vaikutelmia vaan siitä, että pysytään todellisuudessa. Uskon, että pidemmällä aikavälillä johdonmukaisuus saa aikaan hyviä tuloksia ja lopulta myönteisiä vaikutelmiakin.

UHkakuvat - uhka vai mahdollisuus?
01.03.2007

Suomalaiselle on erikoinen kokemus herätä maanjäristykseen. Minulle kävi näin El Salvadorin pääkaupungin hotellihuoneessa kesällä 1999. Kun vuode alkoi täristä, siirryin sujuvasti näkemään unta, että joku on hetekan alla heiluttamassa sänkyäni pilanpäiten. Heräsin mutta jatkoin uniani. Aamulla ilmeni, että yöllä oli tapahtunut pienehkö maanjäristys.

Vahvin muistikuva tuolta matkalta varsinaiseen uusliberalismin laboratoriona toimivaan maahan oli kaduilla näkyvä turvattomuus ja pelko. Jokaisen "R-kioskin" edessä seisoskeli konepistoolilla aseistettu mies. Meitä kiellettiin liikkumasta kadulla yksin. Ryhmänä liikkuessamme varustauduimme lyhyeen kaupunkikierrokseen riisumalla näkyvimmät arvoesineet yltämme. Kun köyhyyden, työttömyyden ja toivottomuuden todellisuuteen ei ole osattu tai välitettu tuoda korjausta, näkyy rikkaiden ja köyhien ero väkivaltana ja turvattomuutena. Rikkaat rakentavat muurit kotinsa ympärille. Muurin päälle kiinnitetään piikkilanka tai liimataan rikottuja pulloja. Näiden tiedetään hidastavan varkaitten tunkeutumista rikkaan taloon. Sen verran että isäntä ehtii poistaa varmistimen haulikostaan.

Vastaavia esimerkkejä köyhyydestä, toivottomuudesta, rikollisuudesta ja turvattomuudesta löytyy eri puolilta maailmaa. Kehitysaputyössä olleet tietävät, miltä tuntuu asua muurien ja sähköistettyjen aitojen takana maksullisten asemiesten partioidessa kotikadulla turvaa tuoden. Lenkille lähtijän kannattaa ottaa ainakin pippurisumute mukaan.

Ero tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan on suuri. Silti on tuntunut tärkeältä omin silmin nähdä, mitä köyhyys, eriarvoisuus ja toivottomuus saavat aikaan. Köyhyyden poistaminen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen on myös rikkaan etu. Kärjistetyt esimerkkitapaukset auttavat ymmärtämään minkälainen maailma on vastassa, jos köyhät jätetään oman onnensa nojaan ja jos eriarvoistumisen annetaan kasvaa rajattomasti.

Uhkakuvat ovat parhaimmillaan silloin, kun ne pysähdyttävät miettimään minkälaista yhteiskuntaa itse toivomme. Parhaimmillaan uhkakuvat auttavat muodostamaan yhteisen näkemyksen siitä, minkä haluamme torjua puoluekannasta riippumatta. Uhkakuvien maalailu voi myös olla uhka poliittiselle aktiivisuudelle, jos uhkakuva koetaan täysin epäuskottavaksi. Silloin me alamme äänestäjinä kysyä, jäävätkö todelliset uhkakuvat havaitsematta, jos huomiotamme kiinnitetään epätodellisiin uhkakuviin.

Olen huomannut että äänestäjät pitävät tärkeänä, ettei heidän ymmärrystään aliarvioida. Todellinen uhkakuva on, että loukkaantunut äänestäjä jättää äänestämättä.

Mikä oikeudenmukaisuus? 72!
22.02.2007

Turku, Salo, Yläne, Vehmaa, Kiikala, Uusikaupunki. Tutut paikkakunnat ovat vaalipiirissä samojen teiden takana kuin olivat hiippakunnassakin. Ihmiset, joita tapaan, ovat osin samoja, osin uusia tuttavuuksia. Ja on niitäkin, jotka kertovat keväällä 1998 äänestäneensä Kantolaa piispanvaalissa. Jonkinlaista jälleennäkemistä siis tapahtuu, vaikkakin nyt erilaisen tehtävän ja vaalin äärellä.

Olen yrittänyt kuulla tarkasti mitä ihmisten mielissä liikkuu nyt vaalien alla. Mihin suuntaan he toivovat yhteikuntaa kehitettävän? Mistä he unelmoivat? Mihin he itse ovat valmiita? Kenen puolesta he puhuvat, kun kertovat mielipiteitään? Minkälaista oikeudenmukaisuutta he kaipaavat?

Olen kuullut monen korostavan oikeudenmukaisuutta, jonka lähtökohtana on puhujan oma elämä. "Oikeudenmukaista on se, että muilta vaaditaan yhtä paljon kuin minulta on vaadittu." "Koska minä olen jaksanut kasvattaa kunnolla omat lapseni, on oikeudenmukaista, että muilta vaaditaan samaa." Näin ajattelevat ovat huolissaan siitä, että yhteiskunnan varoja käytetään "holtittomasti" niiden perheiden tukemiseen, jotka eivät kanna vastuuta lapsistaan. Vastuu kuuluu vanhemmille, ei yhteiskunnalle, he sanovat.

Kuulen myös toisenlaista puhetta oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuuden mittana eivät ole elämässään onnistuneen ihmisen saavutukset, vaan toisen ihmisen ihmisarvoinen elämä. "Oikeudenmukaisuutta on se, ettei ketään jätetä heitteille." "Oikeudenmukaista on ottaa huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja yhdessä auttaa niitä, joilla ei ole voimia itse ponnistella eteenpäin elämässään." "Oikeudenmukaista on yhteisin varoin tuoda lapselle tai vanhukselle turvaa silloin, kun perhe ja suku eivät kykene tätä turvaa tuottamaan." "Oikeudenmukaista on huolehtia verovaroin siitä, että jokainen voi elää ihmisarvoista elämää silloinkin, kun on heikko, avuton, epäonnistunut tai yksinäinen."

Minua viehättää jälkimmäinen puhe oikeudenmukaisuudesta. Se heijastelee työväenliikkeen alkuperäistä ideologiaa, jossa keskeinen rooli on solidaarisuudella. Ei ole totta, että jokainen on oman onnensa seppä. Onnen takominen on toisille helpompaa kuin toisille. Tärkeätä on, että kukin voi omilla lahjoillaan takoa kaikille yhteistä turvaa ja hyvinvointia. Tästä syntyy oikeudenmukaisuus.

Hanna, tunteet ja eliitti
17.02.2007

Onnittelut Hanna Pakariselle, joka juuri valittiin Suomen edustajaksi toukokuun euroviisukilpailuun! Ensimmäinen suomalainen, joka edustaa maata Suomessa pidettävissä kisoissa. Menestyminen kevyen musiikin saralla on mahdollista vain sellaiselle taiteilijalle, joka on aidosti kiinnostunut yleisön tunteista. Taiteilijalle, joka ei menestyksenkään hetkenä muutu ylimieliseksi tai etäiseksi yleisöään kohtaan

Yläneen työväentalolla Varsinais-Suomessa käytiin tänään vahvaa keskustelua eliitin ja tavallisen, vähäväkisen kansalaisen suhteesta. Meitä paikalle saapuneita kansanedustajaehdokkaita varoitettiin suorasanaisesti mustien autojen takapenkkien viettelyksistä. Musta auto luo kyydissä olevan päähän harhakuvan siitä, että hän on kaikinpuolin viisas, hyvä ja taitava ihminen.

Mustan auton suojassa oleva alkaa kuvitella, ettei hänen tarvitse tavata tavallisia ihmisiä tai kysyä heiltä mitään. Hän uskoo, että kaikki tarvittava tieto ja voima ja taito on hänellä itsellään. Hän on kiinnostunut vain siitä, miltä hän näyttää omissa silmissään, eikä siitä miltä kansalaisista tuntuu. Hän tekee päätöksiä, jotka hänen omasta mielestään näyttävät järkeviltä, eikä häntä kiinnosta se, mitä tunteita päätökset herättävät kansalaisissa.

Jos tavallisen kansalaisen tunteita ei viitsitä kuunnella ja ottaa huomioon, tavallinen kansa etääntyy politiikasta. Jos poliittisessa päätöksenteossa unohdetaan kokonaisia väestöryhmiä jättämällä ihmisiä köyhyyteen ja ihmisarvoisten palvelujen ulkopuolelle, nämä ihmiset sulkevat poliitikot oman elämänsä ulkopuolelle. Jos toivo, jota he odottivat, ei toteudu, he kääntävät selkänsä niille, joilla on valta toteuttaa se, mitä toivotaan. Äänestämättä jättävät ne, jotka ovat menettäneet toivonsa ja ne jotka ovat masentuneet siksi, ettei kukaan välitä heidän tunteistaan.

Kansanedustajan on kohdattava pienen ihmisen hätä ja huoli ja siihen liittyvät tunteet. Joskus on tehtävä kovia ratkaisuja, jotka herättävät surua ja vihaakin. Mutta kovina aikoina ihmiset ymmärtävät lopulta koviakin ratkaisuja, jos ne ovat perusteltuja. Ratkaisut olisi tehtävä kasvokkaisessa kohtaamisessa niiden kanssa, joita asiat kipeästi koskettavat. Ei mustan auton takapenkillä, tummennettujen lasian takana. Ei eliitin etäisyydessä vaan tavallisen ihmisen rinnalla kulkien ja kärsien.

Itämeri
09.02.2007

Olin Turun Metalli- ja telakkaväen seniorien risteilyllä Turusta Tukholmaan ja takaisin. Olivat kutsuneet minut esittäytymään ja kertomaan näkemyksistäni. Tilaisuuteen varattu konferenssisali täyttyi ajallaan ja sain aloittaa jutusteluni juuri, kun Viking Amorella oli siirtynyt Rymättylän aluevesiltä Korppoon aluevesille Turun saaristossa.

Puhuessani seurasin puolella korvalla laivan koneiden jyskytystä. Tyytyväisenä panin merkille, että koneiden kierroksia ja aluksen nopeutta lisättiin vasta kun saariston kapeikoista oli päästy ulos. Suurten autolauttojen nopeuksia on saatu kuriin. Näin pienennetään aallokon aiheuttamaa rantamaiden huuhtoutumista mereen. Kun vesi liikkuu vhemmän raivoisasti, pysyvät pohjan laskeumat pohjalla ja veden laatu parempana.

Matkan aikana tuli muutamien veteraanien kanssa puhetta saaristomeren tilanteesta. Huomasin, että meren pelastamiseksi kaivattiin selkeitä päätöksiä isoissa asioissa. Selväjärkisen seurasukaisesti minulle kerrottiin, että pienten toimenpiteiden merkitys on pieni, mutta isojen toimenpiteiden iso. Itämeren kannalta ei ehkä ole ratkaisevaa merkitystä sillä, että haja-asutuksen, kesämökkien ja veneilijöiden jätevedet kerätään tarkoin talteen ja kuljetetaan kaatopaikalle. Hyvä että jätevesiä kerätään, mutta pienten ihmisten ylenmääräistä syyllistämistä tulisi välttää.

Itämeren pelastaminen on kiinni suuremmista asioista. Maatalouden ravinnepäästöillä on viimeksi kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana ollut iso merkitys vesistöjen rehevöitymiselle. Maataluden tehostaminen on tuottanut halpaa ruokaa, mutta tämä on tapahtunut ympäristön kustannuksella. Vaikka ympäristötukia on kehitetty ja maatalouden menetelmiä on parannettu ympäristöystävälliseen suuntaan, tilanne ei vielä ole kunnolla hallinnassa. Tarvitaan sekä lainsäädäntöä että ympäristötukien kehittämistä edelleen.

Myöstoisenlainen uhka on olemassa. Tämän päivän uutisissa on kerrottu ison öljytankkerin karilleajosta itäisellä Suomenlahdella. Todellinen ympäristökatastrofi oli lähellä. Tankkerin kaksoispohja koitui Suomenlahden pelastukseksi tällä kertaa. Venäjän öljymyyntiin liittyvä kuljetukset Suomenlahdella Koiviston öljysatamasta länteen ovat joidenkin arvioiden mukaan tuplaantumassa lähivuosina. Tämä merkitsee vakavaa uhkaa koko Itämeren ympäristöturvallisuudelle. Tulevan hallituksen keskeisiin ympäristölinjauksiin tulee kuulua öljykuljetusten turvallisuutta parantavien toimenpiteiden tekeminen yhteistyössä itämeren rantavaaltioitten ja ennen muuta Venäjän kanssa.

« EdellinenSeuraava »
1 2  ... 15 16 17 18 19 20 21 
 

Viimeisimmät merkinnät:

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu