Ilkka Kantola - Kansandustaja

Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi

 

Päiväkirja

Sopimista tulisi vielä yrittää
11.09.2015

Viime vaalikaudella tuskailtiin Kataisen sixpack-hallituksen päättämättömyyttä. Tuska oli aiheellista. Sen verran kehnoa oli hallituksen eteneminen. Kritiikissä erottui epä-älyllisimpänä puheenvuorona, ja varsin arvovaltaiseltakin taholta, näkemys että tärkeintä ei ole se mitä päätetään vaan se että tehdään päätöksiä. Vaarallinen ja vastuuton vaatimus.

Sipilän hallituksella on ilmiselvä halu tehdä päätöksiä. Hyvä että on. Mutta nyt tuntuu siltä, että sen ajatuksena on painottaa päätösten tekemistä sinänsä enemmän kuin sitä, millaisia päätöksiä tehdään. Arvostetun ekonomistin ja professorin, Sixten Korkmanin analyysin mukaan Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeistä on se, että olemme viime vuosina toistuvasti kyenneet maltillisiin palkkaratkaisuihin. Kärsivällisellä sopimisen kulttuurillaan Suomi on saavuttanut esimerkiksi Saksaan nähden 4-6%:n kilpailuedun yksikkötyökustannuksissa.

Sipilän hallitus ei kykene näkemään eikä arvostamaan tätä saavutusta. Kolmikanta on sille kirosana. Aikavievät neuvottelut järjestöjen kanssa ovat jotain sellaista, jota yritysjohtajana ansioitunut Sipilä ei voi ymmärtää vaan halveksii niitä avoimesti. Sipilä johtaa maata kuin entisten aikojen  itsevaltainen yritysjohtaja. Hallitus tunkeutuu pakottavalla lainsäädännöllä alueelle, joka vuosikymmeniä on ollut kansalaisten, palkansaajien ja työnantajien sopimuksiin perustuvaa aluetta. Kansanvaltaan nojaavassa oikeusvaltiossa Suomessa työsopimuslainsäädännön tarkoitus tähän saakka on ollut työntekijän vähimmäisoikeuksien turvaaminen. Lailla on taattu vähimmäissuoja.

Työntekijöiden ja työnantajien sopimuksilla on sen lisäksi voitu päättää minimitasoa paremmista eduista ja työehdoista. Tämä siksi, että se on ollut kaikkien osapuolten etu. Työllä on voitu elää kohtuullista elämää. Kohtuullisen elämän mahdollistuminen on puolestaan tuonut jatkuvuutta, vakautta, luottamusta, työkykyä, tuottavuutta ja työrauhan. Tästä kaikesta on koko kansantalous ja elinkeinoelämä hyötynyt.

Nyt hallitus katsoo, että tämä on sietämätöntä. Maa ei kestä sitä, että palkansaajat ja työnantajat voivat keskinäisesti sopia asioista. Hallitus joka puhuu paikallisen sopimisen puolesta isolla äänellä, puuttuu kovalla kädellä sopimusvapauteen.

Ja vain siksi, että se uskoo näin voivansa rahoittaa 3,6 miljardin siirron yrityksille, jotta työllisyys kääntyisi nousuun. Mikä takaa sen, että yrityksille säästyvä rahaa synnyttää uusia työpaikkoja eikä valu osinkoina omistajien taskuun? Viime vaalikautena toteutetulta yhteisöveron dramaattiselta alennukselta odotettiin paljon, mutta näkyvät vaikutukset ovat vähäisiä. Tosin vaikutusarvioita on hankala tehdä kun moni muu asia toimintaympäristössä muuttuu samaan aikaan.

Kansalaisten, järjestöjen ja opposition kritiikki on saanut hallituksen tarkistamaan joitakin budjettisuunnitelmiaan. Hyvätuloisten verotusta kiristetään hieman, kuten Sdp on omassa vaaliohjelmassaan vaatinut. Eläkeläisten asumistuen julmaan leikkaukseen tehdään hienoinen lievennys. Tämä on oikein.

Ymmärrän, että hallitus on halunnut vähentää työnantajamaksuja kilpailukyvyn lisäämiseksi. Sillä voi olla positiivista vaikutusta työllisyyteen. Mutta hallitus olisi voinut rahoittaa tämän kiristämällä verotusta. Se olisi ollut oikeudenmukaisin tapa. Nyt esitetyillä ratkaisuilla, palkaton ensimmäinen sairaspäivä, ylityö- ja sunnuntaikorvausten alentaminen, raha kootaan pienipalkkaisilta, pitkälti naisvaltaisilta aloilta. Kun samalla ollaan vapauttamassa kauppojen sunnuntaiaukiolo, lisääntyy sunnuntaityön velvoite samalla kun korvaukset alenevat. Tämäkin vaikuttaa ostovoimaa heikentävästi, kuten verotuksen kiristäminenkin.

Sipilä totesi, että näin vältettiin arvonlisäveron nostaminen. Hyvä että vältettiin. Mutta alv ei ole ainoa vero.

Pääministerin vastauksesta Lauri Ihalaiselle eilen (10.9.)  kyselytunnilla sai sen käsityksen, että hallitus voisi vielä perääntyä hurjista aikomuksistaan, mikäli työmarkkinajärjestöt keskenään neuvotellen saisivat aikaan neuvottelutuloksen, johon sisältyisi keinot 5% tuottavuushyppyyn. Sipilä olisi valmis ottamaan vastaan tällaisen mallin. Aikaa on runsas viikko.

Arvelen että halua yrittämiseen olisi STTK:ssa ja Akavassa. SAK:ssa kutsumus taitaa olla heikompi. EK:n puolella tuskin on erityistä intoa, kun hallituksen valmistelemat linjaukset pitkälti toteuttavat sen mitä EK toivoo.

Mielenosoituksia ja työnseisauksia tiedetään olevan tulossa. Kuinka laajoiksi ne kasvavat, jää nähtäväksi. Liitoissa ja keskusjärjestöissä ollaan uudessa tilanteessa. Johdolla on iso vastuu tehdä huolellinen analyysi oloissa, jotka ovat hyvin poikkeukselliset ja jossa mahdollisuudet yhteiskuntarauhan vakaviin häiriöihin ovat todelliset. Vakaus on ollut keskeinen kilpailukykytekijä ja myös vetovoimatekijä investoinneille Suomeen. Ymmärtääkö hallitus mitä se on tekemässä, moni kysyy tänä päivänä.

Pallo on nyt järjestöillä. Palkansaajajärjestöjen tulisi ottaa aloite käsiinsä ja kutsua EK rakentamaan yhdessä paketti, joka uskottavalla tavalla ja oikeudenmukaisesti toteuttaisi maan hallituksen tavoitteleman kilpailukyvyn parantamisen. Vielä on mahdollista sopia. Yksi yritys tulisi vielä tehdä.

Ei kommentteja.
Nimi(*)
Email(*)
Tarkistuskoodi
Kommentti
 

Viimeisimmät merkinnät:

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu