Ilkka Kantola - Kansandustaja

Twitter @ilkkakantola
Facebook
Vaalit.fi

 

Päiväkirja

Kuntayhtymän demokratisoinnista ratkaisu
01.02.2019
Hallituksen sote-maku rakenneuudistuksen pitkittyessä tapahtuu maakunnissa valtavaa kehitystä ihan omin päin. Kunnat ovat löytäneet toisensa ja perustaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi kuntayhtymiä. Kehityksestä kuuluu pääosin hyviä uutisia. Esimerkkeinä Etelä-Karjalan Eksote, ja Pohjois-Karjalan Siun sote. Vielä kesällä 2016 näköala oli se, että nämä kuntayhtymät on purettava vuoden 2019 alusta, jolloin palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta uusille maakunnille. Huhtikuussa 2016 julkaistussa Ylen uutisessa kerrottiin kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen (kesk.) muistuttavan, että ”nykyiset ja vielä perustettavat sote-kuntayhtymät ovat väliaikaisia. Esimerkiksi ensi vuonna (2017) toimintansa aloittava Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun sote elää vain parisen vuotta. Kun järjestämisvastuu siirtyy maakunnille vuonna 2019, kuntayhtymät puretaan.” Tämän hetkisessä keskustelussa sävy on toisenlainen. Aikataulu on venähtänyt. Usein kuulee sanottavan, että sote-maku uudistus on maakunnissa jo pitkällä. Ja esimerkkinä viitataan juuri mainittuihin kuntayhtymiin ja siellä kehitettyyn sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatioon ja toiminnan kokoamiseen ”leveämpien hartioiden” varaan. Hallinnollisesti ja rahoituksellisesti ollaan vielä kuitenkin pitkän matkan päässä. Kuntayhtymä on tuttu asia suomalaisessa hallinnossa. Terveyspalveluissa sairaanhoitopiirit ovat pitkään kantaneet vastuuta erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisestä. Kuntayhtymä on tuonut laajemman väestöpohjan ja sen mukana vahvemman asiakasvirran ja rahoituksen vaativien palvelujen tuottamiselle laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Viime vaalikaudella pyrittiinkin etsimään sote-ratkaisua kuntayhtymämallin pohjalta. Asia kuitenkin kaatui osin poliittisiin vaikeuksiin ja lopulta aika loppui kesken eikä perustuslakivaliokunnan edellyttämiä korjauksia esitettyyn malliin ehditty enää tehdä. Kuntayhtymiin on suhtauduttu epäilevästi siitä syystä, että kuntayhtymän ylintä päätösvaltaa käyttävää elintä ei valita suorilla ja välittömillä vaaleilla. Kuntayhtymän valtuuston valitsevat jäsenkuntien päättäjät. Hallituksen nyt esittämässä maakuntamallissa maakuntavaltuusto valittaisiin välittömillä vaaleilla jolloin tämä leikatun kansanvaltaisuuden ongelma poistuisi. Maakuntamallin myötä tosin pienten kuntien asukkaiden vaikutusmahdollisuudet leikkautuisivat merkittävästi isojen kaupunkien vaikutusvallan kasvaessa vastaavasti. Kansanvaltaisuutta ”leveille hartioille” voitaisiin tuoda myös muulla tavoin. Mallia voisi ottaa luterilaisen kirkon seurakuntahallinnosta. Sen taustalla on osin samanlainen problematiikka kuin kuntapuolellakin. Yhtäältä halutaan säilyttää paikallisen seurakunnan olemassaolo ja välttää seurakuntien pakkoliitoksia. Toisaalta on välttämätöntä, että saman kunnan alueella olevat seurakunnat kykenevät järjestäytyneesti hoitamaan yhteisiä asioita, kuten kirkollisveroprosentista päättämisen ja verotulojen jakamisen seurakuntien kesken. Nykyään paljon muutakin kuten kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidon. Saman kunnan alueella olevat seurakunnat muodostavat seurakuntayhtymän. Seurakuntayhtymän ylintä valtaa käyttävän valtuuston (yhteinen kirkkovaltuusto) jäsenet valitaan suorilla vaaleilla samaan aikaan kun valitaan päättäjät paikallisiin seurakuntiin. Kirkollisten vaalien käytännön toimeenpanossa on eräitä ongelmia, joita ei tarvitsisi siirtää kuntapuolen vaaleihin, vaikka kuntayhtymävaltuuston valinnasta tehtäisiinkin välittömään vaaliin perustuva. Kuntayhtymämallissa pitäytyminen ja edellä mainitun vaalitavan käyttöön ottaminen tarkoittaisi sitä, että rahoitusvastuu sote-palveluista olisi kuntayhtymän jäsenkunnilla ja järjestämisvastuu jäsenkuntien muodostamalla kuntayhtymällä, jonka ylin päättävä elin olisi valittu välittömillä vaaleilla. Pienten kuntien olemassaolo olisi turvattu niin kauan kuin ne kykenevät kantamaan oman osuutensa rahoitusvastuusta ja selviytymään kunnille jäävien muiden lakisääteisten tehtävien hoidosta. Kuntayhtymä voisi ottaa hoitaakseen niitä tehtäväkokonaisuuksia, joita nyt eduskunnassa olevissa hallituksen esityksissä ehdotetaan siirrettäviksi maakuntien vastuulle. Valtio varmistaisi lainsäädännöllä ja muulla ohjauksella sekä kunnille annettavilla valtionosuuksilla sen, että yhdenvertaisuus kansalaisten välillä toteutuu koko maassa riittävästi. Jos otettaisiin vielä enemmän mallia seurakuntayhtymistä, merkitsisi tämä sitä, että rahoitusvastuu ja veronsaajan asema tulisi kuntayhtymälle kuntien sijasta. Kuntayhtymän valtuuston asiana olisi päättää rahan jakamisesta jäsenkunnille niille jäävien tehtävien hoitamiseksi. Kunnallisverosta tulisi asiallisesti ottaen kuntayhtymävero. Tällaiseen ei varmasti löydy halua yhdestäkään kunnasta.
Ei kommentteja.
Nimi(*)
Email(*)
Tarkistuskoodi
Kommentti
 

Viimeisimmät merkinnät:

Katso uusimmat puheeni!

Tutustu kirjoituksiini!

Powered by Smart Kotisivutyökalu